Heissan ja voi kauhistus kun blogin päivittäminen on taas jäänyt. Olen ollut ihan supertyöllistetty töiden ja koulun takia, ja siihen päälle vielä soittotreenit ja keikkajutut, salilla käynnit sun muut touhut niin johan on ollut aika kortilla. Viikonloppuisin olen ollut niin puhki etten ole jaksanut evääkään nostaa. Stressi tekee tuhojaan myös taas migreenin suhteen ja nyt onkin taas toista viikkoa olleet migreenit kylässä päivittäin. Mutta jospa se siitä!

Koulun suhteen hieman helpotti, koska sain viime viikolla kaksi ensimmäistä näyttötutkintoa sekä lääkelaskutentin läpi tosi hyvällä palautteella ja lääketentinkin ihan ensimmäisellä kerralla. Pelkäsin tuota lääkelaskutenttia ihan järkyttävästi koska olen todella huono matematiikassa ja tentin läpäisy kertarytinällä olikin positiivinen yllätys! :0) Olen myös nyt tehnyt kaikki kirjalliset työt jo kuukausia etukäteen valmiiksi ja niistäkin sain kaikista kiitettävät arvioinnit. Nyt on enää jäljellä kaksi näyttötutkintoa ja olen hankkinut itselleni uuden ammatin. Lääkelaskutentti kertonee jotain siitä mikä tutkinto on kyseessä ja tässä vaiheessa uskallan sen jo paljastaa, eli valmistun nyt keväällä päihdetyöntekijäksi. Aiemmalta koulutukseltanihan olen sosionomi (AMK) mutta koska teen töitä esimiestehtävissä päihdepuolella, halusin käydä tämän ammattitaitoa syventävän koulutuksen jo senkin takia, että minulla on jatkuvasti kyseisen tutkinnon opiskelijoita harjoittelujaksoilla. Koulutus on ollut erittäin hyvä ja mielenkiintoinen ja tänään olimmekin päivän kuuntelemassa turvallisuuskoulutusta. Tykkäsin todella paljon, erittäin mielenkiintoinen aihe! Tuli paljon ajatuksia mieleen omaankin työturvallisuuteen liittyen. Tämän päivän jälkeen olen taas paljon viisaampi mm. uhkaavien asiakastilanteiden hoitamisessa. Tutkinnon suorittamisnopeudesta ja tämän hetken stressitilasta kertoo jo sekin, että aloitin opiskelun marraskuun lopussa ja saan opinnot valmiiksi ihan pikapuolin, eli sain suoritettua tutkinnon kovalla työllä muutamassa kuukaudessa. Viralliset paperit saan tosin vasta kesäkuussa. Normiopiskeluaika kyseiselle tutkinnolle (päätoimiselle) on käsittääkseni vuodesta puoleentoista vuoteen, joten nyt voin kyllä täysin rinnoin olla itseeni tyytyväinen ja sitä vähän hehkuttaa! Halusin suorittaa tutkinnon kevään aikana jo senkin takia pois, että koska kesällä näillä näkymin aloitamme jälleen keikkailun, olisi minun pälli kyllä levinnyt lopullisesti jos kahden työn lisäksi olisi pitänyt vielä opiskella. On tämä kyllä voimia ja aikaa vienytkin ja vielä olisi kaksi haastavinta näyttötutkintoa edessä. Toivottakaa onnea matkaan! :0) Kaiken lisäksi olen vielä lupautunut tekemään pieniä hommia Jarkon firmalle, joten varsinaisesti tekemisen puute ei ole viime aikoina iskenyt, eikä tule iskemään. 

Pipsa Pikku Patukka täytti viikko sitten muuten jo hurjat 13-vuotta! Hyvin kyllä huomaa Tipsun rinnalla kuinka vanhuus tekee jo tehtäviään, Pipsan lempipuuhaa tällä hetkellä on nukkuminen ja syöminen. Ja se hänelle suotakoon, ja suotakoon sen lisäksi vielä monia monia monia terveitä eläkevuosia lisää! <3 On se vain niin rakas pikku pallero. Helmi-rakas on ajatuksissa edelleen päivittäin ja viimeksi tänään tirautin koulussa itkun kun Helmin kuolema tuli mieleen. Pidän Helmin kuvaa puhelimen taustakuvana ja jotenkin hänen viimeisenä päivänään otettu valokuva herkistää joka kerta kun kuvaa katson. Ihan hirmuinen ikävä on pientä edelleen ja antaisin kyllä mitä vain että saisin hänet takaisin. 

Tipsulla taas virtaa riittää toisinaan hieman liikaakin :0) Hänestäkin on kasvanut jo iso tyttö. Tipsun synttärit on muutaman kuukauden päästä jolloin hän täyttää suunnattoman yhden vuoden! <3 Tällä hetkellä molemmat naperot on päiväunilla mutta äsken juoksivat rallia pitkin lattioita. Pipsalla on hieman flunssan oireita, joten pidän hänet lämpimänä pitämällä sisälläkin päällä fleece-haalaria. Haalarissa on huppu ja hupussa on tupsu. No, tupsu tietenkin heiluu liikkuessa mukavasti ja Tipsusta on mukava roikkua tupsussa kiinni.

Semmoista tänne, palataan taas!