Tämän postauksen omistan meidän enkelille joka näppäilee kitaraansa tuolla jossain kaukana korkeuksissa. Henkasta jouduimme luopumaan äkillisesti kolmisen viikkoa sitten. Tämä kuva on otettu viime kesän keikalta Juuasta. Kuva on tosi huonolaatuinen, mutta käytän tätä kuvaa koska tässä kiteytyy Henkan ja musiikin välinen yhteys aivan täydellisesti.

Niin paljon jäi hyviä muistoja, Henri oli meille todella tärkeä; porukan ilopilleri ja tärkeä myös ystävänä meille kaikille. Samaiselta Juuan reissulta on otettu myös tämä kuva:

Tässä riemuitaan meidän ensimmäisen virallisen sinkun julkaisua. Tai ei oikeastaan julkaisua vaan sitä hetkeä kun kuulimme biisin lopullisen julkaistavan version ensimmäistä kertaa. Kuten näkyy se oli aika iloinen hetki meille kaikille :) Rytmiryhmä on tosin jostain syystä hyvin myrtsinä.. :0) Mutta onneksi kitaristien ilo oli ylimmillään! Hymy ja nauru olivat kyllä Henrin perusilmeitä, en tainnut montaakaan kertaa vuosien aikana nähdä häntä huonolla tuulella.

Henrin kanssa kahdestaan polkaistiin keväällä 2010 soittohommat käyntiin. Siitä saakka oltiinkin hyvin tiiviisti tekemisissä. Henkka oli poissa bändistä puolisen vuotta yhdessä vaiheessa, mutta palasi ryhmään takaisin viime keväänä. Kesäkuussa 2012 aloitettiin tällä porukalla keikkailu ja siinä se loppuvuosi mukavasti vierähti kierrellen. Hauskaa oli joka ikisellä keikalla, eipä voi paljon muuta valehdella. Tällä hetkellä keikat ja keikkamyynti on tauolla. Aletaan hiljalleen katsomaan jatkoa seuraavien viikkojen aikana.

Minulla on täällä kotona muutamia ihania muistoja enkelistämme. Napsaisin niistäkin pari kuvaa:

Ylemmässä kuvassa nallen (epäilen Pipsan varastaneen nallelta nenän..) vartioitavana on Henrin sitruunapuu. Hänellä oli ikkunalaudalla iso liuta näitä kasvamassa (ja taisipa siellä kasvaa ruukussa yksi männynoksakin..). Keskiviikkona kun kävin hänen asunnollaan viimeistä kertaa sain mukaani tuon taimen. Se oli viimeinen elossa oleva yksilö ja halusin ehdottomasti yrittää pelastaa sen. En tiedä kukkien kasvatuksesta enkä varsinkaan sitruunapuun kasvattamisesta kerrassaan mitään, mutta kaikkeni yritän että se kestäisi edes hetken hengissä. Olen netistä lueskellut että oikealla hoidolla sitruunapuun voi saada vuosien aikana kasvamaan ihan oikeaksi puuksi joka tuottaa hedelmää! Uskomatonta. Epäilen taimen tosin paleltuneen kotimatkalla koska se näyttää masentuneelta, joten kauhulla odotan millon se nuupahtaa lopullisesti. Tai ehkä taimi  vain ikävöi omaa isäntäänsä ja kotiaan nyt vieraassa paikassa. Hyviä vinkkejä sitruunan pelastamiseen siis otetaan vastaan!

Alemmassa kuvassa myös muistoja Henkasta. Sain niinikään keskiviikkona mukaani Arabian Ruskea kukka -sarjan ison tarjoilulautasen. Ruskea kukka -sarja on Göran Bäckin 1960-1970 -luvulla suunnittelema sarja. Tykkään. Lautasen alla on Henrin mummin vanha verho. Aivan ihanat värit!! Bongasin tämän verhon meidän vanhalta treenikseltä ja ihastuin siihen heti ja luvan kysyttyäni kotiutin sen. Olen pitänyt sitä milloin missäkin, tällä hetkellä se on sohvalla peitteenä. Myös tuo verho lienee useiden vuosikymmenten takaa. Ihanaa kun rakkaasta ihmisestä jäi myös konkreettisia muistoja.

Huomenna on sitten päivä kun laskemme Henrin haudan lepoon. Itse tilaisuudesta en tule puhumaan tämän enempää. Käsittämättömän raskas päivä kuitenkin on tulossa, en pysty edes kuvittelemaan mikä tuska ja suru Henrin perheellä on tällä hetkellä. Sen olen monelta taholta kuullut, että oman lapsen menettäminen on pahinta mitä kenellekään voi maailmassa tapahtua. Uskon sen. 

Vielä kerran haluan esittää koko meidän bändiltä lämpimät surunvalittelut ja osanotot Henrin perheelle, omaisille ja muille läheisille ja toivon meille kaikille suunnattomasti voimia huomiseen ja tulevaisuuteen. Lopuksi  vielä pätkä kappaleesta "Nuku rauhassa rakkain" jonka demotimme Henkan kanssa viime lokakuussa. Tämä on ihan kitara-laulu versio ja tulevaisuudessa tämäkin kappale tullaan toivon mukaan kuulemaan levyllä.

http://dl.dropbox.com/u/109673740/nuku_rauhassa_rakkain_fadeout.mp3

Nuku rauhassa rakkain toivoo Maikki & Kullanmurut