Sain aika tehokkaan korvamadon toissapäivänä Eppujen Hipit rautaa -biisistä. Ei sinällään haittaa, biisihän on ihan loistava ja siinä on mahtavat sanat ja biisi saa kyllä ajatukset liikkeelle. Mutta korvamadot on siitä ärsyttäviä, kun jatkuvasti tuulitunnelissa raikuu joku ralli. Ehkä karmaisevin korvamatokokemus tälle ikää on se kun Shakiran "Whenever, wherever" soi tauotta päässäni muutaman viikon ajan pari vuotta sitten. Biisi alkoi soimaan välittömästi heräämisen jälkeen ja tuntui että en pystynyt keskittymään oikein mihinkään muuhun kun biisin "kuunteluun" päässäni. Se alkoi soimaan päässä jopa silloin kun heräilin öisin. En ole ollut kovin suuri biisin fani koskaan, enkä ainakaan tuon kidutuksen jälkeen :0)

Nyt kun aurinko taas jaksaa paistaa, on kiva laitella kotiin värikkäitä kevätjuttuja. Olin pari päivää vanhempieni luona ja sunnuntaina tätini soitti että käy samalla reissulla hakemassa toisen tätini luota mummon vanhoja mattoja, joille tädilläni ei ole enää käyttöä. Valjastin ratsun matkaan ja lopulta tulinkin takaisin takakontti täynnä tavaraa; mattojen lisäksi tädilläni oli joutavana mm. mikro ja kahvinkeitin, joten sieltäpä saatiin kauan kaivatut evääntekovälineet treenikselle. Sain myös ihania räsymattoja, juuri sellaisia kuin olenkin etsinytkin. Ja mikä parasta, ne ovat mummon vanhoja. Pitkä räsymatto jonka mummo on itse kutonut, jäi vielä odottamaan pesua, mutta pari pienempää sain pestyä omassa koneessa. Väritkin sattuivat just eikä jetsulleen! :0) Myös makkari sai uutta ilmettä valkoisilla räsymatoilla.

Eilen tapahtui myös jotain ihmeellistä: ompelin ompelukoneella koristetyynyt ihan itse! Olen julkisesti tunnustaunut täysin osaamattomaksi käsitöiden suhteen, mutta eilen kun sain tädiltä vielä ompelukoneenkin niin päätin että nyt on aika opetella tekemään edes ihan perusjuttuja ompelukoneella. Tähän mennessä olen siis kiikuttanut kaikki ommeltavat vaatteet ja tekstiilit äitille.. En ole edes verhoja ommellut saati mitään vaativampaa. Koulussakin olin aina puukäsitöissä enkä "rättikässässä", koska oikeastaan paria viime vuotta aiemmin käsityöt ei ole juuri mieltäni kiehtoneet. Jotenkin näin iän kertyessä tälläisillekin taidoille osaa antaa ihan eri tavalla arvoa. Se on vähän sama juttu kuin itse kerätyt marjat ja sienet; maistuvat omin käsin kerättyinä paljon paremmilta kuin kaupasta ostetut.

Tyynyt onnistui äiskän opastuksella ihan hyvin; kukaan ei varmaan niitä niin läheltä katsele että huomaisi vinot ompeleet tai muut virheet. Itse ompelu oli kyllä mukavaa eikä erityisen vaikeaa mutta se ompelukoneen käyttö ?!? Miljoona lankaa jotka menevät miljoonasta pienestä reiästä ja mutkasta. Ja sitten kun ne katkeilee kesken kaiken eikä huomaa, että ylä-ala-sivu-keski-välilanka puuttuu. Täytynee kirjoittaa itselle ohje että selviän lankojen laitosta joskus itsenäisesti. Eli tässä vinkki kaikille vanhemmille; jos ette halua kolmekymppistä uusavutonta käsitöiden tekijää niin laittakaa lapsenne koulussa tekstiilitöihin ;0) Ei vaineskaan, kyllä niistä puukäsitöistäkin on ollut hyötyä, varsinkin kun en mikään maailman neitimäisin ole muutenkaan. Terhikin on kuullut 15 vuoden aikana lukemattomia kertoja eräästäkin yöpöydästä, jonka yläasteella sain rakennettua. Hän epäilee, että jaksan mainita yöpöydän vielä sittenkin kun istutaan vierekkäisissä kiikkustuoleissa virkkaamassa. Yöpöytäkeskustelu tulee yleensä esille vastaiskuna sille, kun Terhi on niin hyvä tekemään käsitöitä ja näpertää kotiinsa matoista lähtien kaikkea mahdollista ja minä nurisen kun en saa  kuin peukkuhattuja aikaiseksi.

Clas Ohlsonilta löytyi muuten maailman söpöin kastelukannu! Nyt kun kevät koittaa, alan taas kohta laittelemaan istutuksia. Viime kesän puutarhuroinnista (kuten myös peukkuhatusta) voi lukea koosteen "Hölmöilyä" -postauksesta, joten jännityksellä odotan mitä tämä kesä tuo tullessaan. Mietin, että takapihalle tekisin ainakin pienen yrittimaan ja aion tänäkin vuonna kyllä kokeilla avomaankurkun kasvatusta. Viime vuonna sain kasvatettua muutaman sentin pituisen kurkun :0) Mutta viime kesänä minulla ei ollutkaan takapihaa, vaan jouduin tekemään kaikki istutukset ruukkuihin parvekkeelle. Pari päivää sitten tökkäsin multiin muuten pari avokadon siementä, saahan nähdä saanko ne edes itämään. Tänään laitan myös chilit kasvamaan. 

Tuo Eppujen biisi on saanut minut parina päivänä miettimään omaa arvomaailmaani ja niitä asioita joita pidän elämässä tärkeinä. Muutama tärkeä asia joita itse yritän omalla kohdallani aktiivisesti toteuttaa on avoin mieli ja suvaitsevaisuus. En voi sietää rasisteja enkä suvaitsemattomia ihmisiä. Omassa ystäväpiirissäni on niin monenlaisia ihmisiä, että jos olisin rasisti, homokammoinen tai muuten vaan taipuvainen ihmisten eriarvoistamiseen tiettyjen piirteiden pohjalta, ei minulla olisi yhtään ystävää enkä niitä kyllä silloin ansaitsisikaan. Minun mielestäni erilaisuus on rikkautta. Ikävä kyllä maailma on täynnä pahuutta ja pahoja ihmisiä, mutta ei se ole liitännäistä siihen minkä värinen iho kenelläkin on tai kenestä kukakin tykkää. Voitte uskoa, että otin kierroksia esim. menneissä presidentinvaaleissa. En oikein ymmärrä miten kukaan ilkeää julkisesti myöntää vaikka facebookissa sen, että Haavisto olisi ollut parempi vaihtoehto presidentiksi, mutta häntä ei voinut äänestää sen takia että hän on homo? Järkyttävää. Verenpaine lähti nousuun välittömästi kun kirjoitin äskeisen lauseen. 

Yksi asia mikä itseäni erityisesti ärsyttää, on samaa sukupuolta olevien pariskuntien yhteiskunnallinen eriarvoistaminen hereropareihin nähden. Asiaan yritettiin tehdä muutosta kun lakialoitetta tasa-arvoisesta avioliitosta yritettiin saada eduskunnan käsittelyyn, mutta se nujerrettiin viime kuun lopussa lakivaliokunnassa sen jälkeen kun aloite odotti käsittelyä yli vuoden verran. Siitä syystä syntyi kansalaisaloite, jonka tavoitteena on saada lakialoite uudestaan käsittelyyn. Mm. sosiaalisessa mediassa kiertää tänään aktiivisesti linkki, jonka kautta jokainen voi käydä allekirjoittamassa aloitteen, nimien keruu on alkanut tänään 19.3.2013. Tietoa ja ohjeet aloitteen allekirjoittamiseen löydät täältä: http://avioliittolaki.wordpress.com/ 

Tämä on todellakin aihe joka herättää loputtomasti keskustelua ja mielipiteitä. Tokihan meistä jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen ja niitähän meidän täytyy kunnioittaa ja arvostaa vaikka samaa mieltä emme itse olisikaan. Eiköhän jokainen meistä tunne piston sydämessään silloin kun toimii tai ajattelee väärin tai pahasti. Itse en ymmärrä putkiaivoista ajattelua, jossa ei hyväksytä sitä, että vaikka kaikki ihmiset eivät ole samasta puusta veistettyjä, olemme kaikki aivan yhtä arvokkaita ja meillä pitäisi olla samanlaiset mahdollisuudet elää ja toteuttaa itseämme tässä yhteiskunnassa. Ja tällä lauseella tarkoitan vain ja ainoastaan henkilöitä, jotka elävät yhteiskunnan normistojen ja lakien mukaan. En niitä, jotka elävät näiden sääntöjen yläpuolella ja valinnoillaan tahallisesti vahingoittavat muita eläväisiä, vaikka ketäänhän ei saisi tekojensa takia tuomitakaan. Mutta, summa summarum, suurempiakin syntejä varmasti löytyy kuin se, että rakastaa samaa sukupuoltaa olevaa ihmistä ja haluaa perustaa hänen kanssaan perheen? 

Peace and love!