Muutama touhuntäyteinen päivä taas takana! Eilen oltiin ilta treeniksellä poikien kanssa ja tehtiin tulevaisuutta varten hieman treenisäänitteitä. Oli aika hauskaa! Vaikka vähän oli kurkku käheänä edelleen. Se vaan ei ole hauskaa, että meidän kitaristi joutuu jättämään porukan ja keikkailun aikatauluongelmien vuoksi. Eli kaikki huippuhyvät kitaristit keneltä sujuu tappingit sun muut kikkailut niin ilmoittautukoon! :0) Nyt olisi mahdollisuus päästä soittamaan hyvään porukkaan jolla on todella huonot jutut.

Illalla sitten pakkasin treenilaukun, että käyn aamulla ennen töitä salilla. Hehhheh, ainahan sitä on hyvä olla tavoitteita! Yllättäen nukuin viime yönä vain muutaman tunnin, joten kun kello lopulta soi kuuden aikaan niin voitte arvata lähdinkö salille, vai jäinkö vielä koirat kainalossa manaamaan mennyttä yötä. No mutta töiden jälkeen menin sinne salille ja tein aika ison liikkeen kevättä ajatellen. Otin itselleni seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi personal trainerin. Nyt se on sanottu, luvattu ja pakko toteuttaa. Käytiin tarkkaan läpi viimeisen parin vuoden historia, urheilu- ja ruokailutottumukset, painonpudotus sekä viime syksyn sairastelujen ja heikon mielen aiheuttama takapakki. Kuten olen sanonut, nyt on todella hyvä treenimotivaatio päällä, mutta tiedän etten ilman tukea pääse tästä tilanteesta yhtään sen pidemmälle kuin ennenkään. Haluan nyt treenaukseen kunnon tavoitteet ja jonkun potkimaan ihan oikeasti perseelle! Olen tätä satsausta miettinyt jo todella pitkään ja nyt tuntuu että on sen aika. Haluan nyt panostaa omaan hyvinvointiini ja terveyteeni ammattilaisen ohjauksessa.

Urakka alkaa ensi viikolla ensimmäisellä tapaamisella, jolloin joudun taas nousemaan tämän värkin kyytiin. Ei kauheasti innosta, sillä olen satavarma että mittauksen tulokset on syksyn possuttelun takia paljon huonommat kuin viime keväänä. Kävin siis viime huhtikuussa ensimmäisen kerran InBody -kehonkoostumusmittauksessa ja tuolloin tulokset oli ihan hyvät, ei mitään hälyttävää. Rasvaprosentti oli tietenkin vähän liian korkea omasta mielestäni mutta lihasmassaakin löytyi ihan kivasti. Tarkoitus oli tehdä uusintamittaukset aina muutamien kuukausien välein, mutta mutta.. Nyt olen varma, että vaikka lihasmassan osuus olisikin ehkä jopa kasvanut (todennäköisyys tosin huono), on samalla kasvanut myös rasvan määrä. Mutta siinäpähän konkreettisesti näkee tunarointinsa tulokset ja on hyvä motivaatio (jos ei tule itku ja masennu lopullisesti) lähteä kohti uutta ja parempaa oloa ja olomuotoa.

Hyvästä olosta tulikin mieleen ne Oriflamen tuotteet, jotka sain pari viikkoa sitten testaukseen. Olen ehtinyt maistaa välipalapatukoita, sekä käyttää silmänympärysvoidetta sekä hiusseerumia.

Suklaan makuinen välipalapatukka oli ehdottomasti paremman makuinen kuin marjanmakuinen. Patukassa on 150 kaloria ja patukka on tosiaan välipala- eikä proteiinipatukka. Suklaanmakuinen patukka tuli tuhottua saman tien, eli meni makeannälkään oikein hyvin ja maistuikin hyvältä. En ole vielä löytänyt kuin yhden hyvänmakuisen proteiini/välipalapatukan aiemmin (Fastin mansikka-suklaa tai joku vastaava maku), eikä mikään korvaa maitosuklaan makua, mutta tämä kiri hyvin tuon Fastin protskupatukan rinnalle. Marjanmakuisesta patukasta taas en oikein tykännyt, maku oli minulle liian kitkerä ja teollisen makuinen. Eli ehdottomasti jatkossa jos näitä patukoita tulee nautittua niin suosin ensimmäistä vaihtoehtoa. Mutta muistetaan että makunsa jokaisella, eli jonkun toisen mielestä myös tuo marjapatukka voi olla oikein hyvä.

Eco Beauty silmänympärysvoiteeseen sekä Latvaseerumiin vaurioituneille hiuksille taas olen enemmän kuin tyytyväinen. Aivan loistavia tuotteita molemmat parin viikon käyttökokemuksella. Reilun kaupan aineksista valmistettu silmänympärysvoide lupaa tietenkin tuloksia vasta useiden viikkojen käytön jälkeen, mutta, tämä on ensimmäinen muutamasta silmänympärysvoiteesta joita olen kokeillut joka ei kirvele silmiä. Minun okulaarit ovat todella herkät ja jopa herkille silmille tarkoitetut silmänympärysvoiteet ovat hajusteiden ja muiden ominaisuuksiensa takia olleet liian vahvoja. Tämä voide on kuitenkin hajuton. Eli tuoksuu vain sille mistä voide on valmistettu eli eipä juuri millekään. Levittyykin hyvin, ei ole rasvaisen tuntuinen eikä kirvele yhtään. Silmänympärysvoidettahan suositellaan aloitettavan käytettäväksi ilmeisesti viimeistään 25-vuotiaana. No mutta parempi viisi vuotta myöhässä kuin ei ollenkaan :0) Hiusseerumi on myöskin mukavan kevyt, eikä tee hiuksista likaisen ja töhnäisen tuntuisia. Viime vuonna investoin Goldwellin hiusöljyyn, joka ei sitten sopinut minun hiuksille alkuunkaan. Hiukset meni likaisen tuntuiseksi ja paksuiksi klönteiksi. Annoin hyvien suositusten siivittämänä öljyn kokeiluun veljeni morsmaikulle ja hänelle tuote sopi taas hyvin! Tässä se taas huomataan miten jokaisen kuontalo on erilainen. Joka tapauksessa jatkan seerumin käyttöä mielelläni ja yritän muistaa laittaa sitä hieman useammin kuin pari kertaa viikossa. En tiedä mikä kumma siinä on, että vaikka tykkään kauneudenhoidosta ja kokeilla erilaisia tuotteita, on hiusten hoitaminen aina jäänyt sinne viimeiselle sijalle. Ehkä pitäisi opetella hoitamaan niitäkin ennenkuin viimeisetkin haivenet tippuvat päästä.

Rainerikin kasvaa hirmuista vauhtia. Kohta joudun oikeasti miettimään, että pidänkö hänet enää vai laitanko eteenpäin jollekin isompaan altaaseen (tahi kattilaan). Rainer nimittäin vaihtoi kuoren taas viime viikolla, eli hän vaihtaa kuorta tällä hetkellä noin kolmen viikon välein. Ja syö kuin sika. Aivan kuten omistajansakin siis. Ja joka kerta kuoresta tupsahtaa entistä isompi (ja pelottavampi) örkki.

(

Nyt täytyy muuten muistaessani kertoa, että Late ja Lissu ovat kuolleet :-(

Molemmat kuivuivat ahkerasta sumuttelusta ja kastelusta huolimatta. En muistanutkaan enää kuinka komeita he olivat minulle tullessaan. Kuvat on siis ensimmäisistä yhteisistä päivistämme. Täytyy pysyä tästä eteenpäin lestissään ja jättää nuo kasvien kasvatushommat aivan muille henkilöille. Kasvit on kuitenkin tällä hetkellä jääkaapin vihanneslokerossa sanomalehden sisällä, jos ne kuivuivatkin vain sen takia että tarvitsevat talvilevon jota en suostunut heille järjestämään heidän saapuessaan kotiin. Täytyykin muistaa käydä antamassa heille tänään vettä ja tarkistaa, joko ovat homehtuneet kokonaan. Pahasti kuitenkin näyttää siltä että emme näe yhteistä kesää. Niin jo odottelin kesää ja kärpäsiä, joita voisin heille syöttää.

Huomenna mennään sitten taas kerran lääkäriin pimujen kanssa. Täytyykin alkaa nyppimään Helmin korvakarvoja. Moikka ja kivaa viikkoa! :0)