Noniin on taas vierähtänyt melkein viikko ilman kuulumisten kirjoittelua. Johtuen siitä, että tällä hetkellä ei kuulu hirveän hyvää terveysrintamalla. Helmi sai sunnuntai-iltana epilepsiakohtauksen ja olen itsekin tällä hetkellä taas lääkekuurilla ja en missään parhaimmassa kunnossa. Eniten tietenkin huolestuttaa tuo pikkupallero. Niin kovin toivoin, että pahin olisi jo takana kun toipuminen on edennyt hyvin, mutta ei. Ihmisen epilepsiakohtauksen katsominenhan on todella pelottavaa, mutta on kyllä pienen koirankin. Säikähdin niin paljon ettei oikeasti mitään rajaa. Huomenna mennään sitten tikkien poistoon ja samalla lääkäri katsoo epilepsialääkityksen aloittamisen tarpeen. Tarkistetaan varmaankin myös sydänlääkkeen ja nesteenpoistolääkkeen annostus, koska Helmi on alkanut yskimään nyt enemmän.  Enkä tiedä onko tikkien poisto edes mahdollista, koska tänään Helmi oli saanut riisuttua töissä ollessani potkupuvun pois ja narskutellut osan haavoista auki. Haavat varmasti kutisevat, joten hän oli sitten syönyt ruvet pois ja osa tikeistäkin oli vähän irronnut. Puuh. Huomenna tutkitaan myös Pipsaa, koska Pipsalla on ollut viime talvena pissaongelmia ja haluan yrittää ennaltaehkäistä noita vaivoja ennenkuin ilmat kylmenevät. Hän siis pissaili viime talvena verta, eikä lääkärit täällä Joensuussa löytäneet veripissoille syytä. Nyt kun Pipsaltakin löydetään vielä huomenna joku vakavampi vaiva niin hienoa. Pitäkää peukkuja!!!!! En tahtoisi luopua kummastakaan vauvelista vielä pitkään pitkään pitkään aikaan :( Luopumisen tuska on jotain aivan järkyttävää ja vaikka joku teistä voi siellä ajatella, että olen aivan kaheli kun sanon tämän, mutta nuo koirat ovat minulle tärkeimpiä asioita maailmassa ja auttaneet minut monesta mielipahasta yli. Toivotaan että matka tyttöjen kanssa jatkuisi vielä hieman pidemmälle.

Mutta nyt lepoa. Moi!