Katsoin äsken telkkarista elokuvan Patch Adams. Voi että se on hyvä leffa ja kyllä kyynelkanavat sai kyytiä. Jotenkin leffasta jää niin haikea olo että vieläkin itkettää. Leffan samalla kaunein ja surullisin kohta on, kun Patch lukee kuolleen rakkaansa haudalla naiselle runon, jota on yrittänyt lukea hänelle monta kertaa, mutta joka kerta Patch keskeytetään.
Niin kaunista ettei tämä vaadi mitään alustusta. Muuta kuin sen, että toivottavasti jonakin päivänä joku lausuisi minulle nämä sanat.
I do not love you as if you were salt-rose, or topaz,
or the arrow of carnations the fire shoots off.
I love you as certain dark things are to be loved,
in secret, between the shadow and the soul.
I love you as the plant that never blooms
but carries in itself the light of hidden flowers;
thanks to your love a certain solid fragrance,
risen from the earth, lives darkly in my body.
I love you without knowing how, or when, or from where.
I love you straightforwardly, without complexities or pride;
so I love you because I know no other way
than this: where I does not exist, nor you,
so close that your hand on my chest is my hand,
so close that your eyes close as I fall asleep.
En rakasta sinua kuin ruusuja tai topaaseja
tai kuten punaisina hehkuvia neilikoita
Rakastan sinua kuten tiettyjä tummia asioita rakastetaan
salassa, varjojen ja sielun välimaastossa
Rakastan sinua tietämättä miten
tai miksi tai mistä lähtien
Rakastan sinua suoraviivaisesti
ilman monimutkaisuutta tai ylpeyttä
Rakastan sinua näin, koska en tiedä muuta tapaa,
kuin tämä
missä ei ole sinua tai minua
niin lähellä, että kätesi rinnallani
on minun käteni
niin lähellä, että kun suljen silmäni
sinä nukahdat
- Pablo Neruda
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.