Kylläpäs taas viikot vierii ja huomaan etten TAASKAAN ole kirjoitellut. Pahoittelen. Jälleen. Kiva kun kuitenkin jaksatte käydä tarkistelemassa ja kurkkimassa vielä täällä! Sitä paitsi myös tämä Vuodatus on ollut alhaalla aika ajoin, enkä ole päässyt kirjoittelemaan vaikka olisin halunnutkin.

Viime aikoina ei ole oikein tapahtunut mitään erikoisempaa ja muuten vain kirjoittamisen inspiraatio on ollut aikansa kadoksissa. Ollaan vietetty ihan normaalia arkea, palattu töihin ja touhuttu koirien kanssa. Tipsukka on kasvanut hieman ja on nyt noin 2.5kg painava, ei siis kovinkaan iso :0) Joka päivä kun tulen töistä ja näen koiran pienen tauon jälkeen ihmettelen aina, miten pieni hän oikeasti on. Pipsa, jota Helmin rinnalla pidin aina pikkuriikkisenä sirpukkana, tuntuu aivan älyttömän painavalta! Vaikka ei todellisuudessa paina kuin sen 7-8kg. Pikku Koiran kanssa olemme harjoitelleet sisäsiisteyttä, hihnassa lenkkeilyä ja peruskäskyjä. Hienosti hän jo hakee palloa, istuu käskystä (kun jaksaa vain kuunnella eikä tohottaa ympäriinsä) ja tekee muuta pientä. Luonteeltaan hän on kyllä aikamoisen itsetietoinen, tulee kovasti Helmi mieleen. Helmi-rakas oli kyllä arvonsa tunteva, jolla oli iso ego pienessä pötkyläkropassaan. Ihan kamala ikävä Helmiä on edelleen. Ei tarvitse kuin miettiä häntä niin itku on varma. Niinkuin nytkin, ei paljoa tarvinnut ajatusta häneen luoda.

Tipsu on kova varastelemaan asioita ja virtaa riittää! Toisaalta hän kyllä simahtaa ja nukahtelee hassuihin paikkoihin. Paras päikkäripaikka on ehdottomasti minun sylissä tai rinnan päällä. Yöllä hän nukkuu tietenkin vieressä. Tai tarkemmin sanottuna yleensä minun peiton alla ja minussa kiinni. Ihan hassu pieni touhottaja josta on kuitenkin jo kerinnyt tulla kovin rakas. Hän on kova leikkimään ja vinkuva pallo on hänen lempilelu. Lisäksi leluparhaimmistoon kuuluu minun ballerinat, lenkkarit, sukat, rintaliivit ja kaikki vaatteet mitkä voi vetää kuivaustelineestä alas. Tipsu juoksee ihan älyttömän kovaa, joten voitte uskoa millaista rallia täällä juostaan päivittäin olkkarin pöytää ympäri kun Tipsu varastaa jotain ja meistä jompikumpi juoksee koiran perässä :-D Pipsa on ottanut Tipsun todella hienosti vastaan ja alkaa selvästi jo ns. suojelemaan häntä. Pipsa nimittäin ei Helmin aikaan haukkunut juurikaan muille koirille lenkillä. Helmi haukkui ja Pipsa tuli perästä. Nyt Pipsa haukkuu muille koirille ja Tipsu tulee perästä. Lisäksi eilen illalla ja tänään päivällä Pipsa oli intoutunut ihan oikeasti leikkimään Tipsun kanssa. Tipsu on tähän saakka päivittäin leikittänyt Pipsaa (mm. roikkuu korvissa tai hännässä kiinni..) ja eilen lopulta Pipsa antoi periksi ja olivat juosseet kovaa rallia sisällä ja takapihalla. Ihanat äitin kullat <3

Tuliko teille muuten kesäkiloja? Minulle tuli :( Enkä voi syyttää ketään muuta kun itseäni ja tätä kamalaa suklaariippuvaisuutta. Viimeiseen viikkoihin en ole päässyt oikein liikkumaankaan, koska minulla oli monta viikkoa lämpöä, joka ei kuitenkaan noussut kuumeeksi asti. Syykin selvisi viikko sitten, kun viisaudenhammas tulehtui. Hammas on ollut todella kipeä ja vasta nyt lääkekuuri alkaa auttaa. Syksyllä onkin sitten edessä hampaan pois repiminen ja mahdollisesti myös polven tähystys. Olen vaivaisempi kuin vanhat mummot, ei voi paljon muuta sanoa. Nyt pitäisi vaan TAAS KERRAN saada itseään niskasta kiinni, mutta miksi se on taas niin vaikeaa? Tiedän että kun haluan niin ylimääräiset lähtee nopeasti pois, mutta missä on motivaatio??! Jos jollakin on ylimääräistä niin lähettäkää pikkuisen tännekin!

Nyt täytyy lähteä päästämään koirat pisuille. Moikka!