Onpas ollut aikamoiset pari viimeistä päivää. Tätä postausta ei muuten kannata lukea jos olet syömässä tai aikeissa syödä piakkoin ja olet herkkä ällöttäville jutuille. Eikä tätä postausta kannata lukea myöskään jos pitkäpiimäinen selostus koiran sairastelusta ei kiinnosta :0)

Sunnuntaina saatiin taas koirahuolta ihan kerrakseen, kun Helmi sairastui todella rajuun oksennustautiin. Tulin salilta iltapäivällä kotiin ja Helmi oli oksennellut jo iltapäivän aikana (sänkyyn tietenkin) ja illalla oksentelu vain kiihtyi. Luulin alkuiltaan asti että parit puklaukset oli tullut ihan vain sen takia kun lauantaina koirat saivat liian tuhdisti ruokaa. Muutama tunti menikin ihan hyvin, mutta puoli kahdeksan jälkeen illalla oksentelu muuttui todella rajuksi ja koiralla lensi oksennus sohvalta aivan kirjaimellisesti kaaressa lattialle. Tuossa vaiheessa oksennus oli pelkkää vettä ja sappinestettä. Soitin samoin tein päivystykseen koska Helmillähän on sydänongelmia ja eläinlääkäri kertoikin, että Joensuun alueella on liikkeellä todella rajua koirien oksennustautia, jota on riittänyt aivan epidemiaksi asti viime viikolla. Lääkäri kirjoitti pahoinvointilääkereseptin apteekkiin ja sinne lähdettiin puoli yhdeksän jälkeen huristelemaan. Otin koirat mukaan ja menimme sitten Jarkon luokse yöksi, että Jarkko pystyy aamulla vahtimaan Helmin vointia kun minun olisi pakko mennä käymään töissä. Helmi alkoi olla jo aika voipuneen oloinen ja oksenteli matkalla autossakin. Onneksi sunnuntai-iltana ei tarvinnut tapella kaupungissa parkkipaikoista! Apteekissa tosin oli jonoa yllättävän paljon ja se jos mikä sapetti siinä tilanteessa kun tiesi että koira oksentaa auton takapenkillä. Sain pahoinvointilääkkeet ja jotain elektrolyyttiliuosta juomaveteen laitettavaksi. Pahoinvointilääkkeet piti tunkea Helmin kurkkuun aivan väkisin, koska itse hän ei suostunut tuossa vaiheessa syömään eikä juomaan mitään. Eikä mennyt kauaa että lääkkeet tuli ulos, tällä kertaa Jarkon toimiston sohvalle (onneksi oli peitto päällä). Aloin olla todella hätää kärsimässä jo tuossa vaiheessa, mutta toinen pahoinvointilääke pysyi sen verran kauan sisällä, että uskallettiin ruveta nukkumaan. Yö menikin sitten Helmiä kytistäessä tietenkin. Muutama vesioksennus yön aikana tuli ja aamulla oksentelu jatkui todella voimakkaana. Edelleenkään edes vesi ei pysynyt sisällä vaan purskahteli ulos hetki juomisen jälkeen (aamulla joi jo itse). Lähdin kymmenen jälkeen töistä pois kun sain pakolliset asiat hoidettua, kävin hakemassa Helmin (Pipsa olikin minun kanssa töissä sulostuttamassa asiakkaita ja työntekijöitä), tulimme muutamaksi tunniksi kotiin ja lähdimme ajelemaan kotipaikkakunnalleni lääkäriin. Voitte uskoa että olin taas aivan totaalisen paniikissa ja varma, että nyt Helmillä ei olekaan vatsatautia vaan joku suolenkiertymä joka tietää suht varmaa kuolemaa. Iltapäivällä päästiin sitten lääkärille ja Helmiltä otettiin verikokeet. Kokeet näytti vielä ihan hyviä tuloksia, eikä nestehukka ollut onneksi vielä mitenkään paha. Helmi oli kuitenkin aivan älyttömän vaisu (sanoinkin lääkärille että nyt tiedän Helmin olevan oikeasti todella sairas, koska se ei jaksanut edes rähistä toisille koirille lääkärissä eikä jaksanut oikein enää kävelläkään) joten lääkäri päätti että Helmi nesteytetään ja hänelle laitetaan pahoinvointilääkkeet ja antibiootit pistoksina. Nesteytyksen katsominen oli muuten aika hurjan näköistä touhua. Niskaan laitettiin tippa, josta neste tiputettiin ihon sisälle. Niskaan muodostui iso kyttyrä, josta neste sitten lähtisi imeytymään elimistöön ja niinhän se tekikin heti ensimmäisen tunnin aikana. Oli todella mukava huomata kuinka äkkiä nesteytys vaikutti Helmin yleiskuntoon, sillä noin puoli tuntia nesteen laittamisen jälkeen hän jo jaksoi kävellä pissille ihan hyvin. Ajeltiin sitten takaisin kotiin ja oksentelu oli luojan kiitos jo lakannut tuossa vaiheessa. Eilisillan reppana oli vielä kovin väsynyt, mutta aamulla vääntäytyi jo tuttuun tapaan meidän keskeen nukkumaan ja oli muutenkin reippaampi eikä oksennusta ollut enää tullut yön aikana. Eilisilta, aamu ja tämä iltapäivä ollaan juotu niin että minä juotan potilasta isosta lusikasta, koska jostain syystä hän ei taas suostunut illan aikana juomaan itse ja minunkin juottamana lusikasta juottaminen oli ainut vaihtoehto mikä hänelle passasi :0) Uskalsin sitten mennä tänään jo töihin ja salille ja kotona olikin odottamassa erittäin paljon virkistynyt pieni ja iloinen hauveli <3 Meinasi ihan itku päästä kun tulin kotiin ja Helmi juoksi sylkkyyn oikein reippaana. Nyt olemme iltapäivän aikana syöneet pieninä annoksina kauravelliä, jossa on seassa piimää ja raejuustoa. Hyvin on pöperö maistunut!

Seuraavaksihan tässä odotellaan, sairastuuko Pipsa ja alkaako sama rumba alusta. No, sormet ristiin ja toivotaan että ei! Ja pyykkikonekin on molemmissa huusholleissa pyörinyt aika tiuhaan.

Helmistä voisi kirjoittaa kohta oman lääkärikirjan, sen verran terveyttä on koeteltu viimeisen puolen vuoden aikana :(

Tarkoituksena oli kirjoittaa tästä Helmin taudista lyhyesti ja hieman pitemmän kaavan mukaan nykyisestä saliohjelmasta. Mutta tulikin sen verran pitkä epikriisi että jätän urheiluhommat seuraavaan kertaan. Nyt peukut pystyyn että potilas tästä kuntoutuu takaisin entiselleen eikä tule takapakkia! Ja olkaa varovaisia Joensuun seudulla koirien kanssa, vatsapöpö on todella raju!