Huomasin tuossa arkistoa selatessani että viimeaikaiset postaukset ovat keskittyneet hyvin pitkälti pelkkiin resepteihin. Jottei tämä nyt menisi pelkäksi ruokablogiksi niin nyt kirjoittelen pitkästä aikaa taas muitakin kuulumisia!

Kevät on ollut työntäyteinen niinkuin olen moneen kertaan maininnutkin, mutta nyt on yksi etappi suoritettu kun sain viime viikolla viimeiset koulunäytöt läpi sekä tällä viikolla virallisen arvioinnin siitä että kaikki kouluhommat ja näytöt on suoritettu ja pääsin hakemaan tutkintopapereita. Tutkintolautakunta kokoontuu tämän kuun lopulla ja päihdetyöntekijän paperit tulevat sitten ajallaan postilootaan. On kyllä hyvä fiilis, koulu sujui nopeasti ja hyvin ja olen kaikinpuolin tyytyväinen siihen että sain täydennettyä aikaisempaa sosionomin tutkintoani tällä päihdetyöntekijän tutkinnolla ja sain samalla toisen ammatin :0) Muuten elämä soljuu eteenpäin kuten ennenkin, arkipäivät täyttyvät töistä, soittotreeneistä ja urheilusta ja viikonloput levosta ja ulkoilusta. Tällä hetkellä urheilu rajoittuu ahkeraan salilla käymiseen sekä haukkujen kanssa lenkkeilyyn, mutta ihanaa, kohta on jo tarpeeksi lämmintä aloittaa pitemmät pyörälenkit ja parin kuukauden päästä rullaluistelu! Ihan huippua että kesä tulee taas! Polvikivut tosin vaivaavat todella, todella pahasti elämää ja urheilua, joudun ehkä luovuttamaan ja menemään lääkärille. Nämä kivut ovat nimittäin olleet tosi pahana jo pitkään ja mikä omituisinta, kivut ovat pahimmillaan lepopäivinä. Urheillessa lihasten ja nivelten lämmitessä kivut hieman helpottavat, mutta ovat moninkertaiset lepopäivinä. Esimerkiksi kyykyssä käynti on todella tuskallista enkä meinaa välillä päästä aamulla sängystäkään ylös ilman huutoa.

Ollaan kevään aikana jo useampaan kertaan käyty kurkkimassa tilannetta joella missä viime kesänä kävimme paljon kalassa tuolla Venäjän rajan tuntumassa, ja nyt joella kulkeminen oli jo suht inhimillistä. Käytiin joella ensimmäisen kerran jo reilusti kuukausi takaperin ja silloin sai kyllä hyvän jalkatreenin, kun kahlattiin joelle puoleen reiteen ylettyvässä hangessa. Tänään reitti oli paikoin sulanut jo jopa kokonaan mutta kyllä suurimman osan aikaa sai vielä kävellä nilkkoihin asti ylettyvässä lumessa. Montaakaan kuvaa en reissusta saanut mutta muutaman kevään näköisen otoksen kuitenkin. Jarkko perhosti tänään ensimmäistä kertaa tälle kevättä ja sai taimenen heti ensimmäisellä heitolla! Tosin fisu oli vielä alamittainen ja se laskettiin tietenkin takaisin jokeen kasvamaan.

Ja löysinhän minä tämän viikon alussa sen varman keväänmerkin, jota joka kevät vahtaan ja kirjaan muistiin. Nimittäin ensimmäisen Leskenlehden löytymisen lenkkireitin varresta. Viime vuoteen verrattuna kevät on minun kirjanpidon mukaan aikalailla tasan viikon myöhässä, viime vuonna löysin ensimmäisen leskenlehden 31.3 ja tänä vuonna tuo hetki meni reilusti huhtikuun puolelle.

Mutta kyllä se kevät sieltä tulee tänäkin vuonna <3

Nyt taidan kaivautua sohvalle peiton alle katsomaan leffaa. Rauhaisaa sunnuntai-iltaa! Lupaan tormistua ja kirjoitella jatkossa enemmän.