Fiiliksiä

Heipparallaa!

Olin eilen ihan tööt niin en jaksanutkaan päivittää vaikka lupasin, olinpa häijy ihminen :0) Mutta tänään sitten vähän virkeämpänä kertomaan viime päivien kuulumisia.

Kirjoittelin tuossa aiemmissa postauksissa, että olen ollut poikkeuksellisen onnellinen viime aikoina. Monet ovat varmasti syynkin arvanneet, sillä mikäs muu sitä äkkiseltään onnelliseksi tekisi kuin rakkaus ja perhoset masussa :0) Kutsun tätä uutta ihmistä elämässäni täällä blogin puolella vaikka Jarkoksi. Koska se on hänen nimensä. Hehheh. No mutta kuitenkin, katsotaan ja toivotaan parasta että kaikki menisi vuosikausien epäonnisten suhteiden jälkeen tällä kertaa hyvin. Olen jo niin tottunut siihen, että kun puhun jostakin hyvästä asiasta elämässäni ääneen, se katoaa. Olen todella taikauskoinen. Joten varmasti nyt sitten kun kerron tästä asiasta kaikille teille niin eroamme tunnin päästä tai viimeistään huomenna. Mutta jos niin käy niin elämäähän sekin vain on.

Mutta sitten viikonloppuun! Lauantaina oli tosiaan eka keikkuli uudella porukalla täällä Joensuussa. Lauantaiaamu alkoi ihanassa säässä, aurinko paistoi ja voi että sentään kun sain aamupalan sänkyyn. Oli aika sööttiä ja erikoista minun elämässäni :0) Ihanaa. Siitäpä sitten iltapäiväksi naamataulu ja hiukset päähän ja kohti soundcheckiä Lasiterassille. Neljä tuntia vierähti kamoja kasatessa ja kun seiskan aikaan lopetimme niin ääni oli ihan poissa ja oli ihan tajuton nälkä! Aamupala ei oikein riittänyt koko päiväksi, varsinkin kun koko päivän jännitti ihan älyttömästi. Siitä sitten ajeltiin Mikon ja Apen kanssa Mäkkäriin.. Mutta se oli kai sallittua kun se olikin päivän ainut ruoka. Yöllä söin sitten muistaakseni muutaman leipäpalan kun päästiin kotiin.

Kotiin päästyäni tuli sitten iso itku. Iski niin järjetön ikävä Henkkaa ja ajatukset myllersi taas hänen kuolemassaan. Illan keikkahan olisi omistettu Henkalle ja hänen perheelleen ja jännitin todella paljon. Sain siinä sitten itseni onneksi kuitenkin kasattua ja laittauduin kuntoon. Kamala kiire iski, aikaa oli vain reipas tunti enkä tietenkään ollut edes vaatteita katsonut valmiiksi.. Mutta hiukan ennen 22.30 olimme keikkapaikalla. Kävin matkalla Jonin kyytiin.

Oli aivan mahtavaa huomata että kaikki ne henkilöt joiden toivoin olevan paikalla, olivat siellä. Ilta oli ihan käsittämättömän mahtava ja tunnerikas. Hetki ennen soiton alkua sytytin kaksi kynttilää Enkelin muistolle ja ne paloivat koko keikan ajan bändin taustalla. Keikka oli ehdottomasti paras tähänastisista keikoista. Jännitin niin paljon päivällä, että kun pojat soittivat ensimmäiset sävelet, kaikki jännitys katosi. Rentouduin aivan täysin ja olin niin älyttömän tunnekuohun vallassa etten aina edes muistanut esiintyväni ihmisille. Välillä tuntui, että leijuin jossain omassa maailmassani ja oloni oli kaiken senhetkisen surun keskellä erittäin levollinen ja hyvä. Itku valui laulaessa pitkin poskia ja ääni särkyi välispiikeissä moneen otteeseen, mutta se ei todellakaan haitannut mitään. Tällä hetkellä tiedän taas sen, että musiikki on se mitä haluan tehdä lopun ikääni. Voi luoja että rakastan tätä hommaa niin paljon ettei siinä oikeastaan ole edes mitään järkeä. Esiintyessä tunsin taas sen tunteen, että siinä olin kotonani, siinä oli minun paikkani :0) Varsinkin, kun yleisö oli niin mahtava. Voisin jatkaa tätä hehkutusta vaikka kuinka pitkään, mutta tämä riittänee. Kaikille tuli varmaankin selväksi että keikka meni erittäin hyvin ja kaikille, sekä yleisölle että meille, jäi todella hyvä mieli vaikka ilta raskas olikin. Palaute jonka saimme Henrin perheeltä, läheisiltä ja ystäviltä, oli niin ihanaa että herkistyn vieläkin sitä muistellessa. Tätäkin kautta haluan vielä kertaalleen kiittää kaikkia iltaan osallistuneita ja erityisesti Henrin perhettä, jotka tulivat keikkaa varten pitkän matkan takaa Joensuuhun. Kuten teille sanoinkin, olen asiasta erittäin otettu. Kuvia keikasta saamme toivottavasti myöhemmin. Eilinen meni aika pitkälti levostellessa, tein vain jotain kotihommia ja kävin ystävän luona kylässä. En saanut nukuttua keikan jälkeen juurikaan joten olin eilen tosi väsynyt.

Mutta sitten seuraavaan aiheeseen. Perjantaina kerroinkin pikaisesti, että käväisin Energyllä ravinto-ohjauksessa. Voi veljet, tänään sitten aloitin ohjeen mukaisen ruokavalion ja nyt jo sylettää ja nälättää.. Mutta ei se auta. Käytiin ohjaaja-Teron kanssa läpi nykyistä ruokavaliotani (siis normaalia ruokailuani, ei sellaista porsastelua mitä olen viime ajat Jarkon kanssa harrastanut), ja ruokavalion pohja oli täysin kunnossa. Oikeastaan mitään kummempia muutoksia ei nykyiseen tullut, mutta Tero laski kalorimäärät uudelleen tukemaan tavoitteitani. Ohjelmani menee niin, että kolme päivää olen 1400 kalorilla ja joka neljäs päivä on hiilaritankkauspäivä, jolloin syön n. 2500 kaloria. Tavoitteena on siis päästä vielä näistä viimeisistä läskeistä eroon (3-4kg) ja sen jälkeen keskittyä lihasmassan kasvattamiseen ja painon nostamiseen lihaksen avulla.

Viime viikkojen possuttelut on aika mukavasti menneet takalistoon, reisiin ja vatsaan. Kivat jenkkakahvat sieltä nyt pilkottaa mutta tästä päivästä alkaen asiaan tulee tosiaan muutos. Aamulla söin aamupalaksi normaaliin tapaan puuroa mustikoilla ja raejuustolla (30g kaurahiutaleita, 100g mustikoita ja 150g raejuustoa). Juomaksi kaksi kuppia teetä ja pieni tilkka maitoa. Sitten ajelin Energylle treenaamaan ja huhkin 1h 15 minuuttia salilla. Tein yläkroppatreenin, mutta koska virtaa tuntui riittävän niin otin vielä vatsat ja selänkin samaan syssyyn mukaan. Treenin jälkeen söin lounaaksi proteiinipatukan (aamulla oli lounaspirtelöainekset loppu ja kävin kaupassa vasta salin jälkeen) ja päivälliseksi tein sitten tälläistä mössöä:

Delisioosoo.. :( No oli se oikeasti ihan hyvää, kun maustoin sörsselin hyvin. Tuossa on siis 100g 9% naudan paistijauhelihaa, 150g kasviksia (sipulia, valkosipulia ja kesäkurpitsaa) sekä tuoreita herkkusieniä ja mausteena suolaa ja timjamia. Sienissä ei käsittääkseni ole kaloreita kuin ihan naurettavan vähän joten uskalsin lisätä jääkaapissa olleet jämät ruokaan. Pikkuisen lurautin öljyä sekaan jottei ihan palanut kiinni (vaikka öljyä ei suunnitelmassa kyllä ole..). Lisäksi söin 130g perunaa tuohon kylkeen (ja pienen nokareen voita joka ei myöskään olisi sallittua..) ja ison lasin vettä. Suurin ongelma tässä ruokavaliossa tulee olemaan maidon puuttuminen. En saa juoda maitoa kuin pirtelöissä ja teessä :( Masentavaa, koska olen ihan maitotyttö ja maitoaddikti. Minulla saattaa mennä litrakin maitoa ihan helposti päivässään. Vaan huomaatteko, lipsuin ja sovelsin heti ekana päivänä? Kun lisäsin ruokaan sieniä, öljyä ja voita. Ja illalla lipsahdan taas, kun syön päivän ainoan sallitun ruisleipäviipaleen, enkä varmasti syö sitä ilman pientä voinokaretta, tiedän sen jo valmiiksi. Leivän lisäksi saan syödä 20g kinkkua, yhden kananmunan sekä 150g kasviksia/salaattia. Välipalaksi ennen iltapalaa syön 200g rahkaa, 1dl sokeritonta mehukeittoa sekä 10g seesaminsiemeniä.

Olen tosi tyytyväinen tämän päivän salikäyntiin. Edellisestä kerrasta on kaksi viikkoa ja nyt aion ottaa taas itseäni niskasta kiinni ja alan käymään siellä ainakin se kaksi tahi kolme kertaa viikossa. Varvas vihoittelee edelleen mutta en anna sen haitata ainakaan salilla käyntiä, koska siellä jalkoihin ei tule niin suurta painetta kuin kävellessä tai juostessa. Tänään sain katsottua tämän hetken maksimipainot, eli painot joilla jaksan tehdä viimeisen sarjan juuri ja juuri loppuun asti. Lisäksi Tero suositteli ainakin kahta kertaa jotakin sykettä kunnolla nostavaa liikuntaa viikkoon. Ja sitten vielä koirien kanssa kävellen lenkkeilyä. Eli eiköhän tästä näillä eväillä ala pikkuhiljaa nuo viimeiset läsät lähteä, toivon ainakin niin. Ja toivon että löydän itsestäni selkärankaa sen verran, että myös pysyn suunnitelmassa enkä heti huomenna lipsu "vapun kunniaksi"? :0) Vaan eipä sen pitäisi tuottaa ongelmia, juopotella en aio eli se ei ainakaan ole sotkemassa suunnitelmia.