Mukavaa sunnuntai-iltaa vaan itse kullekin! Toivottavasti teillä on kiva ja touhukas viikonloppu takana, minulla ainakin oli. Kamera kulki mukana lähestulkoon koko viikonlopun ajan, joten ajattelinkin tehdä viikonlopusta kuvapostauksen. Eli pitkä pitkä pitkä postaus lukuisten kuvien kanssa tulossa. Varoituksen sana siis niille jotka eivät kuvia välitä katsella :0)

Niinkuin edellisessä kirjoituksessa kerroinkin, perjantaina lähdin siis postauksen kirjoittamisen jälkeen Mikon kanssa pelaamaan sulkapalloa. Ärsyttää kun hävisin TAAS 3-1. Minulla on jostain syystä ote nyt herpaantunut suliksen suhteen ja olen hävinnyt tosi monta kertaa peräjälkeen. Ei ole nimittäin pitkä aika kun lukemat oli toisinpäin, eli nyt täytyy alkaa tsemppaamaan! Saatan nimittäin olla hieman kilpailuhenkinen, niin en tykkää häviämisestä yhtään.. Liikuntahallin roskiksessa oli muuten seinään lyöty maila. Joku muukin ottaa vissiin häviämisestä kierroksia. 

Jääköön tässä vaiheessa kertomatta, että käytiin suliksen jälkeen Mäkkärissä. Se oli ihan Mikon vika, syytän häntä. Minulle ehdotus mennä mäkkäriin on ihan sama asia, kuin heiluttelisi huumeriippuvaisen edessä jotain heroiinipiikkiä. Eli se siitä herkuttomasta viikosta. Ja juuri kun paria tuntia ennen sortumista kerkesin hehkuttaa etten ollut sortunut. En myöskään syönyt jälkiruuaksi Kismet -patukkaa. Enkä äsken isoa suklaamunaa.

Lauantaina lähdin sitten aamupäivällä ajelemaan vanhempieni luokse. Eikä sekään sitten mennyt ihan suunnitelmien mukaan, koska sähelsin taas ja kävi näin:

En ole tätä vielä ennen onnistunutkaan tekemään, että lähden ajelemaan lämpöpiuha autossa kiinni. Onneksi piuha oli katkennut ihan siististi, eikä lämpötolppakaan ollut vaurioitunut. Syöksyin ensimmäisenä kotiin tullessa tutkimaan tolpan ja ihan nätisti siinä johdon toinen puoli roikkui. Eli toivon mukaan en onnistunut tolppaa rikkomaan. Eli jospa tästä viisastuneena taas muistaisi milloin auto on piuhassa ja milloin ei :0)

Äitille vein kevään alun kunniaksi nipun tulppaaneja:

Viikonloppu oli tosi aurinkoinen ja lauantaina lähdettiinkin äitin kanssa hiihtämään ruuan jälkeen. Hiihdettiin 1h 15 min. Ladulle oli satanut tuoretta lunta niin luisto ei ollut mitä parhain, joten hiki kyllä virtasi.

Puut ja pensaat oli tosi kauniita, kun niihin oli kiteytynyt jäänokareita. Näytti ihan kuin oksissa olisi kimaltanut helmiä. Mutta en tuolla pokkarillani saanut niitä ikuistettua kovinkaan näkyvästi. Hiihtolenkin jälkeen lähdettiin sitten iskän kanssa salille. Siellä meni puolisen tuntia ja oli kyllä aika sippi olo loppuillan. En tiedä miksi, mutta jostain syystä tuo hiihtäminen väsyttää minut ihan totaalisesti. Edes tunnin kävelylenkki ja salitreeni ei väsytä niin kovasti kuin hiihtäminen. Johtunee ehkä siitä, että hiihtämistä ei tule harrastettua niin aktiivisesti.

Lauantaina äiti myös opetti minua virkkaamaan vähän paremmin. Tai siis oikeastaan virkkaamaan ylipäänsä. Tähän mennessä olen virkannut vain pesäpallon (eli pannulapun) ja erilaisia pieniä koristekukkia. Nyt sitten otin suuren haasteen vastaan ja päätin virkata säilytyskorin. Ensin tein harjoitusvedoksen äitin kanssa ja tänään kotiin tullessa suoriuduin tehtävästä jo ihan itsenäisesti (lunttilapun kanssa kylläkin). Minusta siitä tuli yllättävän kiva! Omaksi tekeleeksi siis, kun en mitenkään hyvä käsitöissä ole.

Porukoitten luona oli taas eläintarha valloillaan. Kaksi kissaa ja kaksi koiraa aiheuttaa välillä logistisia hankaluuksia, kun toinen kissa pelkää koiria. Kotona majailee siis kaksi kollia, Pikku Kissa eli Tassu ja Iso Kissa eli Rontti. Pikku Kissa on itse asiassa veljeni kissa, mutta kissa ei sopeutunut millään rivitaloelämään sisäkissaksi, joten se muutti maalle. Iso Kissa taas on villikissa, jota äiti on kesyttänyt uskomattomat kolme vuotta. Kisu ilmaantui pihapiiriin kuukausi sen jälkeen kun edellinen kissamme Misu kuoli, eikä kukaan lähitienoilla tunnistanut kissaa omakseen. Siispä siitä tuli sitten äitin kissa. Liekö Misun uusi olomuoto tuo Rontti :0). Iso Kissa on älyttömän arka, mutta nykyään jo paljon rohkeampi kuin silloin kolme vuotta sitten. Silloin kun se ilmaantui, se kävi ensimmäiset kaksi talvea syömässä rappusilla ja vain aniharvoin sisällä lämmittelemässä. Kesällä sitä näkyi tosi harvoin kun oli lämmintä. Nyt se sitten jo nukkua röllöttää äitin ja iskän vieressä sängyssä.. Eli on kesyyntynyt aika paljon. Mutta aikaa ja äitin kärsivällisyyttä se kyllä on vienyt ihan älyttömästi! Hienoa, että se on kesyyntynyt, koska se on nyt sitten saanut hyvän kodin eikä sen tarvitse enää olla ulkona tulipalopakkasilla.

 

Ei ole vaikea arvata, mistä Pikku Kissa Tassu on saanut "virallisen" nimensä. Sillä on siis tuollaiset hehtaaritassut. Kissan rotu on ilmeisesti joku metsäkissa, kun tohvelit on tuollaiset lapiot. Iso Kissa on niin arka vielä, etten saanut siitä montaakaan kuvaa. Muutaman kuitenkin:

Nättejä kisuja molemmat. Pikku Kissa vaan on välillä aika arvaamaton; sillä taitaa tuo metsästysvietti olla niin voimakas että se metsästää myös ihmisten varpaita ja koirien häntiä ja yrittää räpsiä käsille noilla lapioillaan, jos ei ole hyvä hetki häntä silitellä. Iso Kissa taas on itse rauhallisuus, kehrää ja hymistelee vaan. Mutta pelkää koiria niin paljon ettei meinaa suostua tulemaan sisälle silloin, kun koirat ovat talossa.

Lauantai-iltana olinkin sitten niin väsynyt että menin nukkumaan jo kymmenen aikaan. Nukuin sellaiset lyhyehköt 11 tunnin yöunet ja tänä aamuna sai taas herätä aurinkoiseen pakkaspäivään. Aamu alkoi tuttuun tapaan puurolla ja teekupillisella, mutta tänään luksuksena oli myös tuore Karjalainen. Lehdessä oli ihan mielenkiintoinen artikkeli koskien viime aikaisia karmeita tapauksia, kun vanhemmat ovat kiduttaneet lapsiaan. Sairasta ja niin järkyttävää..

Päivällä käytiin sitten ostamassa lisää virkkauslankoja, jonka jälkeen lähdinkin ajelemaan takaisin kotiin. Sain matkaani muovikassillisen marjoja ja korvasieniä. Omat marjat olikin loppuneet jo pari viikkoa sitten, eli huomenaamuna saan taas raikasta mustikkapuuroa, nami! Tänään en jaksanut mennä edes lenkille, eilinen tuntuu sisäreisissä vieläkin mukavasti. Huomenna on nimittäin tarkoitus aloittaa taas tehokkaat treenit, joten tänään on ihan hyvä pitää lepopäivä. Kotiin tullessa laitoin saunan päälle ja tein saunassa iholle hunaja-sokerihoidon.

Saunan päälle tein terveyspirtelön. Eli mustikoita, mansikoita, banaania, rasvatonta maitorahkaa, maitoa, mehukeittoa ja vehnäleiseitä blenderiin ja kaikki sekaisin. Tein vaan majorluokan virheen ja laitoin joukkoon myös raakakaakajauhetta. En suosittele, pilasi maun ihan täysin. Mutta meni se alas, ajattelin vain sitä että tämä tekee hyvää sen suklaamunan syönnin päälle. Eli tästä eteenpäin teen raakakaakaosta pelkästään kaakaota enkä sekoittele sitä muihin ruokiin. Raakasuklaan teko tosin kiinnostaa, sitä voisin ehkä kokeilla tehdä joku päivä.

Helmillekin maistui maitorahka :0)

Mutta semmoinen oli minun viikonloppu! Nyt kello näyttää jo yhdeksää, joten postauksen tekemiseen vierähti jälleen kerran useampi tunti. Taidan tehdä iltapalaa ja sitten loppuilta kuluukin näissä merkeissä (aion unohtaa sen äskeisen suklaamunan):

ZZZZZZZZZZZzzzzzzz.. Hyvää yötä! :0)