Kylläpäs oli kertakaikkisen mukava iltapäivä. Lähdimme siis ystäväni kanssa kirpputorikierrokselle ja ennen kierrosta ystäväni hemmotteli minua ihanalla ruualla. En ole aiemmin syönyt avokadopastaa, mutta nytpä sain maistella sellaistakin ystäväni omalla muunnoksella (vai pitäisikö sanoa TWISTILLÄ niinkun se kokki-Tomi..) ja oli hyvää! Tuoreet mausteet ja valkosipuli, mmmmMMMM, ei voi mennä vikaan! :0)

Ruuan jälkeen hypättiin autoon ja monta tuntia vierähtikin kirppareita kierrellessä. Kauheasti ei löytynyt mitään, mutta jotain kuitenkin. Kierrätyskeskuksesta löytyi vanha peltinen tarjotin, ja hintaa oli hurjat 0.20e. Tykkään tästä kovasti, tämä on ihan täydellinen vaikka takapihalle pöydälle ruukkujen alle, tai sisälle keittiönpöydälle yrttiruukkujen alle.

Karjalan Avun kirpparilta löytyi sitten muutama Vilan toppi sekä hiuspantoja. Olen noita hiuspantoja ostanut aiemminkin ja tykkäsin kovasti (pidän paljon pantoja ja usein ne painavat korvien takaa ikävästi, mutta nämä eivät), mutta onnistuin katkaisemaan molemmat viime viikolla. Hintaa 0.50e kappale :0) Karjalan Avun kirpulle tulee käsittääkseni Helsingistä merkkivaatteiden, mm. Vilan ja Onlyn näyte- ja jämäkappaleita myyntiin ja ovat oikeasti ihan älyttömän halpoja! Olemme miettineet monesti että kuinka se on edes mahdollista.. Viimeksi kirpparilta löytyi Onlyn uusi mekko kahdella eurolla sekä Vilan pitkä tuubimekko eurolla. Tänään mukaan lähti kaksi toppia, joiden ajattelin sopivan keikkapaidoiksi, kun ovat vähän erilaisia ja tuollaisia kiiltäviä. Nämäkin olivat hurjat euron kappale. Varmasti yhdistelemällä noistakin saa jotain kivaa asua aikaiseksi.

Valintakirpparilta, Mammuttikirpparilta ja Joen jättikirpparilta ei sitten löytynytkään mitään. Paitsi pari pakettia keksejä :0) Toivottavasti nämä ei ole käytettyjä.

Minkä takia parin tunnin shoppailu/kirputtelukierroksen jälkeen on olo kuin jyrän alle jääneellä? Niin käy aina! Tuntuu vievän voimia enemmän kuin lenkillä tai salilla käynti, hurjaa.

Eilen oli muuten taas mittauspäivä. Kuukauden ajalta ei mitään muutosta missään. En tiedä pitäisikö olla tyytyväinen vai vihainen itselleen. Liikkunut olen kyllä ja kovasti yrittänyt ainakin arkisin noudattaa dieettiä. Mutta p*skan marjat alkaa hermo mennä jatkuvaan syömisten kyttäämiseen ja sitten ärsytyspäissään niitä repsahduksiakin sitten tulee. Saatan syödä herkkuja vaikka ei ees tee mieli, ihan vaan kostaakseni tälle saamarin dieetille. Muutenkin ärsyttää, kun hävinneet sentit lähtevät ihan sieltä mistä ei enää saisi lähteä :( Pylly hyllyy kyllä, mutta mikään muu ei sitten enää hyllykään :-D Joten, pitäisi saada sentit lähtemään alakropasta eikä ylhäältä. Mutta yläkroppaakaan ei oikein voi jättää treenaamatta, kun tulevaisuuden haaveissa olisi se sikspäksi masuun ja hauiksiinkin hieman täytettä. Varasin saliohjelman päivitysajan ohjaaja-Nikolle parin viikon päähän. Jospa sieltä jotain vinkkiä asian suhteen tulisi. Jos muuten olette kiinnostuneet salitreenaamisesta, niin suosittelen kyllä tuota Energyä. Hyvä ja monipuolinen palvelu ja mukavia työntekijöitä. Ja ajoittain salilla näkyy pyörivän erilaisia painonhallinta-ryhmiäkin. Hirveästi kiinnostaisi edelleenkin lähteä kokeilemaan myös ryhmäliikuntatunteja, mutta mikä siinä on ettei yksin oikein tee mieli mennä? Mutta niin, ehkä minun kannattaisi nyt ottaakin tavoitteeksi enemmänkin kiinteytyminen ja lihasten kasvattaminen kuin laihtuminen. Koska paino on näköjään ottanut jäädäkseen tähän lukemaan missä se vuoden nyt on ollut ja vuosi on kyllä pitkä aika yrittää laihtua siinä onnistumatta. Tosin tuumailin tuossa, että miten se voikaan olla mahdollista, että senttejä on hävinnyt paljonkin mutta itse painossa se ei näy? En ymmärrä.

Mutta nyt taidan oikaista vähän katsomaan Frendejä. Moikkamooooi!! :0)