Jaahas, tulipas taas vaihteeksi nukuttua "pitkät ja virkistävät" yöunet. Millonkahan olisin nukkunut viimeisen kuukauden aikana sellaiset unet että aamulla ei olisi kuin nukkuneen rukous eikä heräilisi tunnin välein? Enpä muista. Eilen kävin 00.30 maita nukkumaan ja nousin jo tuossa 6.30 jälkeen. Kävin jo kaupassakin ja keittelin aamuteet vaikka kello on vasta vähän reilu 8.00 aamulla. No mutta, riittää ainakin päivällä pituutta kun ei nukuta :0)

Torstaina sain lopultakin itseni liikkeelle ja käytiin Mikon kanssa 15km rullaluistelulenkillä. Aikaa hurahti 1h 10min, oli nimittäin sellainen vastatuuli että tiesi luistelleensa! Kunnianhimoisena tavoitteena oli tarkoitus lähteä vielä salille lenkin jälkeen mutta eipä siitä ollut puhettakaan, veti niin veteläksi se lenkki, että oli pienoisia vaikeuksia jaksaa edes tuota. Kunto on romahtanut ihan kamalasti ja varmasti osaltaan vaikuttaa tämä jatkuva väsymyskin kun tuntuu että päässä jo ihan vippaa ja tasapainokin kärsii tästä jatkuvasta väsymyksestä. Eilen käytiin sitten pelaamassa sulkapalloa ja vajaaksihan sekin jäi. Ei jaksettu kuin 45 minuuttia, mutta toisaalta oli kyllä aika hektinen peli siihen saakka kun jaksettiin ja hiki valui ihan reippaasti. En ole sulkapalloa pelannut sen jälkeen kun sain jalkaan sen hermopinteen. Varvas kun on edelleen kipeä ja ottaa toisinaan aamuisin mukavia sähköiskuja. Suliksen jälkeen katsottiin Jarkon kanssa elokuva ja siinäpä se hurja perjantai-ilta taas olikin :0)

Tänään olisi Osuuskaupparock, vaan ei oikein näillä keleillä huvita lähteä sinnekään. Sen sijaan lähdetään ystäväisen kanssa tekemään kirpparikierros. Jospa jotain kivaa löytyisi pitkästä aikaa! :0) Kirpparikierroksen jälkeen yritän käydä salilla tekemässä yläkropan, jalat on ottaneet mukavasti tuntumaa parista viime päivästä. Epäilen kyllä suuresti etten sinne mene kun olo on niin töhö, mutta yritys hyvä kymmenen ja salikassi mukaan. Närästää myös ihan tajuttomasti, kyllä tietää syöneensä terveellisesti.. Ei herranen aika sentään tähän elämään on saatava nyt muutos ja ruokavalio ja liikunnat takaisin kuntoon! Ihan alkaa ärsyttää että olen näin heikko. Pari päivää meni ruokailujen suhteen ihan hyvin ja niukasti, mutta eilen illalla tuli taas naposteltua liikaa herkkuja. Kauppaan ei koskaan, ei siis koskaan pitäisi mennä ybernälkäisenä! Vaikka ei oikeastaan edes tehnyt mieli niin söin silti kuin sika? Ihan sairasta. Hyi!!! Itseinho. Mitenhän tästä pääsisi taas takaisin raitelleen? Pitäisikö asettaa joku aikaraja tietylle painonpudotukselle vai mistä sitä voimaa ja motivaatiota taas saisi. En oikeasti tahdo että paino alkaa taas nousta kun lopultakin olen sen pois saanut. Kohta on kaksi vuotta kuitenkin jo menty ja tsempattu, enkä kyllä varmasti anna itseni mennä enää takaisin samaan kuntoon kuin aikoinaan. En varmasti. Enenenenenen!! Vaan hyvältäpä tämä näyttää vaikka kuinka uhoan! :-D  No, ei se auta kuin kaivella itsestään taas tsemppimoodi päälle. Keväällä tämä blogin kirjoittaminen auttoi tsemppaamaan ihan kamalasti, siis todella paljon ja ajattelin etten ilkeä julkisesti myöntää luonteeni heikkouksia ja on pakko jaksaa ja tsempata ja päästä tavoitteissa eteenpäin. Mutta jotenkin sitä vaan on repsahtanut ja pahasti. Ja kun en ole valehteluun taipuvainen luonne niin olen sitten tännekin tunnustanut ihan rehellisesti missä mennään.

Hmm, taidan nyt tehdä niin, että maanantaina koittaa totuuden hetki. Käyn vaakalla ja otan mitat. "Viralliset" mitat olen parin kuukauden aikana muuten tainnutkin ottaa aina 17. päivä, sattuipa sopivasti! Eli maanantaina tiedossa itkua ja parkua, mutta toisaalta, yritän nyt sitten siitä saada voimaa jatkaa projektia eteenpäin kun näen konkreettisesti sen, mitä olen viime aikojen mässäilyllä ja liikkumattomuudella pilannut. Takapakkia on nimittäin tullut takuuvarmasti!

No mutta, alan nyt lukemaan aamun lehtiä ja sitten lähden kaupunkiin. Hauskaa viikonloppua!! :0)